”Kannattaa tulla katsomaan, miten jätkät ovat innoissaan.” – Saksofonisti Jukka Perko

Perjantaina 26.2. SemiLive täyttyy jazzmusiikista, kun saksofonisti Jukka Perko esittää juhlakonsertin Charlie Parkerin merkkivuoden kunniaksi, jonka musiikkityylistä hän inspiroitui jo nuorena. Haastattelussa Perko kertoo jazztaipaleestaan ja odotuksistaan perjantain keikkaan.

– Valitsin saksofonin soittimekseni sattumalta. Kuuntelin nuorena levyjä missä saksofonia soitettiin ja se oli sellainen sattumanihastus. Saksofonin kautta kiinnostuin myös jazzmusiikista ja eniten minua sykähdytti jazzmuusikoiden tapa soittaa saksofonia. Sen instrumentin kautta pääsin genreen kiinni. Musiikki on perheessäni muutenkin ollut aina osa arkea. Kuunneltiin sitä sitten levyiltä tai radiosta, joten varhaisimmat muistoni musiikista vievät lapsuuteni ensimmäisiin muistoihin. Kotona aina kuunneltiin tai soitettiin jotain. 

Jukka Perko on erityisen tunnettu jazzpiireissä Charlie Parkerin tyylisestä musiikistaan ja on saanut lempinimen Little Bird Parkerin lempinimeen verraten. Perkolla on kuitenkin myös muita esikuvia Parkerin lisäksi.

– Uskon että jokainen, joka on kuunnellut Charlie Parkerin musiikkia tajuaa, että siinä on sitä jotain. Piti sitten jazzmusiikista tai ei. Parkerin musiikki on hyvin voimakasta ja se jotenkin herättää todella lahjakasta improvisointia. Parkerin musiikki on kiinni hetkessä ja se puhuttelee kuulijaa. Lisäksi mielestäni se on erittäin taitavaa teknisesti, ja äärimmäisen kekseliästä musikaalisesti. Vaikka Parker edustaa sen tietyn ajan jazztyyliä, koen sen silti hyvin ajattomaksi.

– Little Bird -lempinimeni ei ole ehkä niin kunniallinen kuin voisi kuvitella. Toisaalta se mairittelee mutta toisaalta jokainen, joka soittaa saksofonia tai jazzia tietää, että jää aina kauas Parkerista ja koen näin itsekin. Nuorena miehenä lempinimi tietenkin kannusti ja auttoi ymmärtämään, että jazzmusiikissa on järkeä ja olen hyvä siinä mitä teen ja tätä kannattaa jatkaa. Se tuntui silloin hyvältä, vaikka tiesin jo silloin, ettei lempinimi ole totuudenmukainen. Mutta tietenkin sen ottaa vastaan positiivisena kannustimena. 

– Parkerin lisäksi voisin nimetä kaksi esikuvaa. Toinen näistä on Paul Desmond, joka on tullut tunnetuksi kappaleestaan ”Take five” Hän on hyvin persoonallinen soittaja ja suuri vaikuttaja. Toisena voisin mainita Jan Garbarekin, joka on ollut tärkeä esikuva minulle. Hän on norjalainen soittaja monissa merkityksellisissä jazzlevytyksissä ja Keith Jarretin kokoonpanoissa. Hän luottaa hyvin paljon omaan soundiin ja siinä on sellainen pohjoismaalainen ulottuvuus läsnä.  

Seuraavaksi keskustelu siirtyi jazzmusiikkiin ja sen tulevaisuuteen, minkä Perko näkee valoisana.

– Kyllä minä uskon, että jazzmusiikille riittää ystäviä ja harrastajia, mutta myös niitä, jotka sitä rakastaa kuunnella ja soittaa. En usko, että jazzista tulee koskaan mitään valtavirran musiikkia, vaikkakin aina silloin tällöin putkahtelee soittajia, jotka tekevät jazzia suuremman yleisön tietoisuuteen. Sanoisin että jazzin tulevaisuus on valoisa. Se säilyy elinkelpoisena ja terveellä tavalla määrittelee itsensä uudelleen aina tasaisin väliajoin. Sen avulla jazzmusiikki pysyy elossa.

– Itse olen sellainen ihminen, joka rakastaa perinteitä ja niiden ympärille rakentuvia kokonaisuuksia, niin tietenkin toivon, että myös tulevaisuudessa riittää ihmisiä, jotka suhtautuvat intohimolla jazzperinteiden ylläpitämiseen ja antaa elämäänsä, aikaansa sekä lahjakkuuttaan niiden elossa pitämiseen. Se on minusta tärkeää, kuten myös uusien ideoiden kehittäminen. Toivon että jazzkulttuuri olisi laaja ja vahva, jotta näihin molempiin jazzgenreihin riittäisi tekijöitä.  

Perko ehti myös muistelemaan jazzuraansa ja ystäviään jazzin parissa.

Nyt tekee mieli kertoa juttu mikä ei liity mitenkään soittamiseen tai keikalla olemiseen – Perko aloittaa.

– Muistelin juuri viikonloppuna vaimoni kanssa, kun olin 19-vuotiaana Dizzy Gillespien bändissä. Olimme Andorrassa keikalla kiertueen yhteydessä ja meillä oli hetki vapaa-aikaa. Lähdin siinä Dizzyn kanssa ostoksille ja hän sai minut suostuteltua ostamaan itselleni aivan liian kalliin kellon. Siinä sitten kahvia juodessamme sanoin Dizzylle, että pitäisi äidilleni ja isällenikin ostaa joku tuliainen täältä kiertueelta. Siihen sitten Dizzy vastasi: ”Minä tiedän mitä sinun pitää ostaa. Sinun pitää ostaa sähköhammasharja. Siten joka aamu, kun vanhempasi pesevät hampaita, he muistavat kuinka kiva poika heillä on.” Ja niin me lähdimme ostamaan sähköhammasharjaa. 

– Minulla on jazzpiireissä ystäviä, joiden kanssa olen soittanut pitkään. Heistä on kasvanut minulle niin sanotusti veljiä, joten en pidä heitä kollegoinani, vaan meille on kehittynyt syvempi yhteys. Soitin aikoinaan paljon Severi Pyysalon kanssa ja meillä oli todella hauskaa soittaa yhdessä ja koimme uskomattomia hetkiä hänen kanssaan. Viime vuosien aikana olen soittanut enemmän Teppo Mäkysen kanssa. Olemme soittaneet yhdessä enemmän tai vähemmän jo vuodesta 1996 ja hänen kanssaan on aina jotenkin mieltä kirkastavaa soittaa. 

Lopulta puhe siirtyi perjantain 26.2 keikkaan.

– Kuvailisin perjantain keikkaa mielenkiintoiseksi. Minusta huippukeikka lähtee aina sellaisesta rennosta suorituksesta, mutta toisaalta näin korona aikaan, kun keikkoja ei ole ollut, se muodostaa enemmän odotuksia tulevasta keikasta. On mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuu, kun on sellainen ilo ja into muutenkin, kun pääsee pitkästä aikaa soittamaan. Kaiken lisäksi päästään vielä soittamaan Parkerin tuotantoa, joka on aina itselle sellainen tietynlainen herkkupala. Perjantain keikka tulee ainakin meille olemaan merkityksellinen ja mahtava ja uskon että se näkyy myös katsojille. Kannattaa tulla katsomaan, miten jätkät ovat innoissaan. Se ei ole enää itsestään selvää, että nyt ollaan livekeikalla. Se on kaikkea muuta.

Liput ja lisätiedot keikasta.

tuoreimmat uutiset
{"post_status":"publish","post_type":"seminewsarticle","showposts":"8","sort_column":"date","orderby":"date","order":"DESC","suppress_filters":true}
0
    Ostoskorisi
    Ostoskorisi on tyhjä
      Aktivoi lahjakoodi